Ilmastoahdistuja

Olen ilmastoahdistuja. Olen lähes joka päivä huolissani siitä, miten kauan maapallo jaksaa tarjota meille miellyttävät elinolosuhteet, ja tunnen huonoa omaatuntoa asuessani liian isossa talossa ja pitäessäni luonani lihansyöjäeläintä, lentomatkoista puhumattakaan. Ilmastoahdistukseni on pahentunut siitä lähtien kun jäin opintovapaalle ja minulla on ollut aikaa katsella ympärilleni ja ajatella vielä enemmän kuin ennen.

Mietin, miten ihmeessä koulutetut älykkäät ihmiset perustelevat lapsillensa elinympäistöämme riistävän keskiluokkaisen elämäntapansa. Samalla ihailen ja jollain tapaa myös kadehdin heidän ilmeistä luottamustaan siihen, että heidän lapsillaan tulee vielä vanhuuspäivinään olemaan miellyttävä ja turvallinen olo tällä planeetalla.

Huoleni ympäristön tilasta on yksi syy, miksi koen lapsettomuuteni positiivisena asiana. En ymmärrä, miten kukaan voi hyvällä omallatunnolla tehdä ja kasvattaa lisää länsimaisia kuluttajia tähän kulttuuriin ja samalla pitää itseään ihmisrakkaana.

Toivoisin niin, että joku sanoisi minun erehtyneen ja selittäisi, miten tämä asia oikeasti on.